Sekalaista höpinää Bostonista

Sunnuntaina heti aamusta suunnattiin siis kohti w34th streetiä ja Megabussia. Bussilla köröteltiin neljä tuntia pohjoiseen -autolla ei olisi juurikaan sen nopeammin päässyt, koska kuten kuljettajamme sen osuvasti ilmoitti ennen lähtöä: ”Next stop Boston, if you want to get out earlier, you must do it now!” eli matkalla ei pysähdelty.

Boston sijaitsee  Atlannin rannalla, Shawmutin niemellä, USA:n pohjoisosissa (Kanadan rajalle matkaa kertyy vajaat 400 km) osavaltiossa jonka nimeä on mahdoton lausua -ainakaan parin Boston Lagerin jälkeen- eli Massaschusettsissa. New Yorkiin verrattuna Boston on ihan kyläpahanen, siellä on vain reilut 655 000 asukasta. Tosin kaupungista löytyy yli 250 000 opiskelijaa. Syykin on selvä, Suur-Bostonin alueelta löytyy toista sataa erilaisia opinahjoja, mukaan lukien arvostetut yliopistot Harvard että MIT. Edellä mainitut eivät varsinaisesti sijaitse Bostonissa, vaan tois puol jokke eli esikaupunki Cambridgessä, mutta Bostonin metrolla pääsee molempiin. Pidempi matka Helsingistä on Otaniemeen, Aalto-yliopistoon kuin Bostonista Harvardiin😀

Kaikkijuoksee

Boston on yksi jenkkien vanhimpia kaupunkeja, puritaanit perusti kaupungin jo vuonna 1630. Historiasta voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään, mutta mainittakoon ainakin Bostonin teekutsut, The Tea Party (siis ne alkuperäiset vuodelta 1773, vaikkakin nykyinen republikaaninen tea party -liike on bostonilaisilta nimensä lainannut). Lyhennettynä: bostonilaisilla meni hermot brittien määräämiin (tee)veroihin, ja protestiksi tyypit kävi heittelemässä satamassa purkamista odottavien laivojen teelastit mereen. Britit veti herneen nenään ja vähitellen vuosien saatossa homma kärjistyi sisällissodaksi ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Sen lisäksi että Boston on maan vanhimpia kaupunkeja, on siellä myös maan vanhin metro ”The T”. The T liikennöi aamu viiden ja yö yhden välillä, eikä nyt puhuta mistään suuren suuresta metroreitistöstä sillä linjoja on viisi. Tosin Bostonin keskusta on sen verran kompaktin kokoinen, että kävellen pääsee suurimpaan osaan nähtävyyksistä.

Beacon Hill
Beacon Hill

Bussi jätti meidät Bostonin South Stationille, joka sijaitsee aivan ytimen tuntumassa. Hotelli, Milner Boston, oli kätevästi kävelymatkan päässä asemalta. Ja huonekin oli jo puolilta päivin valmiina odottamassa. Plussana huonehintaan kuului aamiainen (toastia, kahvia, hedelmiä, vohveleita, jogurttia, mysliä ja mehua).Hotelli on rakennettu vuonna 1877, joten talo oli vähän joka suuntaan kiero.  Se toki ei haitannut, enemmän haittasi ilmalämpöpumppu, joka piti maailmanlopun meteliä. Eikä se toki ollut jatkuvasti päällä, vaan säikytteli pitkin yötä aina päälle hörähtäessään. Kelit nyt vaan oli semmoiset, että oli pakko lämmittää! Mistä päästäänkin ilmoihin, oli taas inversioita. Sunnuntaina paistoi aurinko, ja oli jokunen aste lämmintä. Yöllä tuli lunta useampi sentti, ja lumisade jatkui puolille päivin, jonka jälkeen päästiin täydelliseen kevätpäivään: aurinko paistoi, linnut lauloivat, vesi tipahteli räystäiltä. Iltaan mennessä melkein kaikki lumi oli jo kadonnut. Se oli nopea takatalvi! Tiistaina ja keskiviikkona keli oli mitä mainioin, puolipilvistä ja reippaasti plussan puolella. Tuulista toki oli, mutta se nyt ei varmaan yllätä, kun meren rannalla ollaan.

Kuumimman sesongin ulkopuolella matkustamisessa on hyvät puolensa -muutkin kun se, että väkeä on vähemmän. Vaikka hinnat eivät olisi halvempia -mitä ne usein on- niin samaan hintaan saattaa saada enemmän. Tällä kertaa tarjous koski hop on – hop off -bussia tai siis kärryä. Boston Old Town Trolley tours tarjosi kolmen päivän lippua päivän lipun hinnalla. Enpä usko, että olisi pelkästään päiväksi tullut otettua, sen verran hintaa, 39 $, lipulla oli. Toki samaan hintaa pääsi myös Boston Tea Party -museoon, mistä lisää tuonnempana. Muutoin kyllä tykättiin bussista kärrystä (siis trolleystä) ja sillä ajelemisesta. Kuskit oli mukavia ja kertoilivat tarinoita faktojen lisäksi -nyt tiedetään mm. se, että Al Gore ja Tommy Lee Jones olivat kämppiksiä Harvardissa. Tosin yksi kuskeista, Michelangelo, oli hiukan rattiraivoinen. Kuten kuvitella saattaa, niin 1630 perustetun kaupungin kadut on osittain aika kapeita, ja pari kertaa oli auto tukkeena kadulla, niin herra totes, että nyt jos olisin omalla autolla liikenteessä, niin potkisin peilin sisään tai jos en ois töissä, niin kävisin sanomassa muutaman valitun sanan… Oppaana/kuskina kyllä ajeli ihan rauhakseltaan. Reitti veti ristiin rastiin Bostonia (ja käytiin Cambridgen puolellakin pyörähtämässä) ja reitin varrella oli tärkeimmät nähtävyydet. Pysäkkejä oli parikymmentä, ja busseja liikkeellä sen verran, että varttia kauempaa ei pysäkillä tarvinnut värjötellä. Eli ihan kannattava diili.

Mutta palatkaamme Bostoniin tuonnempana, niin ei karkaa pituus taas aivan käsistä!

 

/Iitu

 

 

New York, baby!

Nyt on hengailtu muutama päivä täällä Nykissä aka Isossa Ompussa. Kaupunki on osittain ollut just sitä mitä on  odotettu ja toisaalta taas aivan muuta. Meidän majapaikka on W97th Streetillä (suunnistaminen Manhattanilla on helppoa, kadut on numeroitu: etelä-pohjoissuunnassa on katuja eli streets eli st. Ykkönen alkaa etelästä -ei toki heti kärjestä- ja numerot suurenee kohti pohjoista mentäessä, kadun numeron edessä on joko E = East tai W = West eli kummalla puolella saarta katu on. Avenuet eli avet taas alkaa idästä ja suurenee kohti länttä mennessä. Ja 5th ave on se katu jonka itäpuolella on itä ja länsipuolella länsi. Lisää faktaa asiasta kertoo becomeanewyorker) ja on jo aika rauhaisaa asuinaluetta eli asia jota en todellakaan olettanut löytäväni Manhattanilta. Ei ruuhkia, ei väenpaljoutta. Mutta kauppoja, rafloja ja kahviloita löytyy joka kulmasta.

_MG_0117
Kotikatu

Ensivaikutelmat kaupungista on tosiaan ristiriitaiset. Varsinkin ihan ensimmäiset😀 Hypättiin kentältä poikkeuksellisesti taksiin. Syynä tähän se, että itsemme tuntien kärsivällisyys ei olis riittänyt enää kahelta Suomen aikaa ettiä AirTrainiä ja opetella käyttämään metrosysteemiä ja ettiä hotellia. Päätös osottautu erinomaiseksi, joskaan ei riittäväksi varotoimeksi kiukuttelua vastaan, tosin myös kalliiksi. Vaikka taksi JFK:ltä Manhattanille on aina kiinteä hintainen (52 $), niin hintaa nostaa tullit & tipit. Taksi oli toki heti elämys: sieltä löyty näyttö, josta pysty seuraamaan matkan kulkua. Onneks hinta oli kiinteä, koska reittivalinta herätti ihmetystä (oli siis todennäkösesti nopein/lyhyin) ja heti ois kuvitellu, että taas turistia viedään… Mutta perille päästiin ja huone saatiin (sekin vaati säätöä) ja melkeen kinaamatta päästiin syömäänkin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kunnon yöunet, hyvä aamupala. Todellakin parempi mieli.

_MG_0134
Central Park ja muutama korkeampi talo

Ensimmäisenä päivänä käveltiin Central Parkin halki ihmettelemään St. Patricks Day:n paraatia 5th avelle (Patesta jutusteltiin jo Irlanti postauksessa) eli Irkku pyhimystä juhlitaan täälläkin mahtavimman kautta, paraati on vaatimattomasti maailman suurin😀 Siksipä joka poliisiosastolla ja High Schoolilla sun muulla instassilla piti olla oma joukkonsa marssimassa. Paraati veti myös katsojia puoleensa eikä tämmönen omaa tilaa tarvitseva suomalainen jaksanu kauan siellä väkimassassa hengailla. Pujoteltiin ihmismeren ja poliisiarmeijan (ja kaikenmaailman mellakka-aitojen halki) Times Squarelle, jossa oli yllläääätyyys lisää ihmisiä. Löytyhän sekin osa New Yorkia, jossa on tungosta! Times Squarelle on palattava vielä ilta-aikaan, jotta kaikki miljuunat näytöt pääsee oikeuksiinsa. Illalla käytiin tsiigaamassa muutama Irkkupubi ja juomassa Guinnessia muovituopista!, mikä pyhäinhäväistys ;D Illalliselle päädyttiin Barley & Grain nimiseen kippolaan, jossa oli suhteellisen vakuuttava viskilista ja törkeän hyvät simpukat. Steamed `pei`mussels, nam. Samppanjapohjasessa liemessä jalopenoja, salotti- ja valkosipulia sekä korianteria. Liemen tulisuus oli siinä ja tässä, mutta simpukat. Ah. Ruokabloggaria musta ei taida ihan heti tulla, koska simpukat oli syöty ennen ku muistin kaivaa kameran esiin!

_MG_0162
Lippuja nää tuntuu täällä rakastavan
_MG_0178
17.3. meissä jokaisessa asuu pieni irlantilainen

Eilen sitten hypättiin metroon eli paikallisittain subwayhyn. Metro kulkee about yötäpäivää, tosin osalinjoista lopettaa liikennöinnin ennen puolta yötä ja jatkaa taas aamutuimaan.  Suhattiin sitten samantien eteläkärkeen ja Staten Ferrylle vilkuttelemaan Vapaus valaisee maailmaa -patsaalle eli tuttavallisemmin Vapaudenpatsaalle. Staten Ferry on viimeinen jäänne ajoilta ennen siltoja, jolloin luonnollisesti lautat kuljetti väkeä Manhattanilta mantereelle. Staten Ferry on täysin ilmaista lystiä ja kuskaa väkeä siis South Ferrystä (eli Whitehall Terminalista) Staten Islandille ja takas. Lautta kulkee käytännössä läpi vuorokauden pari kertaa vuorokaudessa ja matka kestää about 25 minuuttia, ja vaikka lautalta pitää poistua, niin rivakkaan kävelemällä kerkeää seuraavalla lautalla takasin Manhattanille. Eteläkärjestä suunnattiin vähän sisemmälle saareen, ja käytiin rahan lähteillä Wall streetillä, mistä löyty ne loputkin turistit. Nykissähän vierailee vuosittain miljoonittain turisteja, vuonna 2014 56.5 miljoonaa vierasta, joista 12 miljoonaa ulkomaalaisia. Aika kasa ihmisiä. Vaikka New Yorkin pörssi sijaitsee kadulla, niin pukumiehet loistivat poissaolollaan. Tiedä häntä minne olivat kadonneet! Käytiin myös vilkasemassa 9/11 muistomerkkiä Ground Zerota, ei viitsitty jonotella museoon, mutta onneksi altaille on vapaa pääsy. Hipailtiinkin kuolleiden nimiä, ja pohdittiin kuolleiden määrän suhteellisuutta. Mikä WTC:n iskuissa on paljon, on Syyriassa vähän…

_MG_0217
North pool eli WTC:n pohjoisen tornin ”pohja”
_MG_0210
Rakennushommia WTC:n lähistöllä
_MG_0246
Manhattan mereltä

Tänään aamu aloitettiin yhden must do -kohdan suorittamisella eli lenkillä Central Parkissa! Ei muuten oltu ainoat. Oli koiranulkoiluttajaa, kävelijää, hölkkääjää ja jopa erikoisrullatuolikelaajaa. Aamupala nautittiin kunnon old school dinerissa ja sen jälkeen suunnattiin päiväkävelylle  Columbian yliopiston (joka mm hallinnoin Pulitzerin palkintoa opettamisen lisäksi) kautta Harlemiin. Lauantai on vähän huono päivä vierailla yliopiston kampuksella kun kirjastot on kiinni ja opiskelijat loistavat poissaolollaan. Isohan tuo kampusalue oli, tai no paha verrata, kun ei ole aikasemmin tullut yhdelläkään kampuksella käytyä. Harlemissa taasen oli yllätys sinänsä paljon mustia, ja 125th streetiä samoillessa oli kunnon markkinatunnelmaan, kun katukauppiaita oli vieri vieressä ja jengiä tunki joka suuntaan. Käytiin katsastelemassa ulkopäin legendaarinen jazzpyhäkkö, Apollo teatteri, jossa on esiintynyt tuntemattomampia artisteja kuten Aretha Franklin, Etta James ja Elton John. Edelleenkin Apolloon pääsee tuntemattomammatkin esiintyjät näyttämään kykynsä. Tänään oli maaliskuun koe-esiintyminen ja amatöörien ilta.

_MG_0316
Kevät Morningsidessä❤
_MG_0329
Mä vallan unohdin ottaa kuvia Harlemista, mutta ikuistin sitten kuitenkin risteyksen!

Huomenna suunnataan pohjoiseen eli Bostoniin ja toivotaan, että ennustettu lumisade ymmärtää olla tulematta😀

/Iitu

Tietoliikenneyhteyksien takkuamisen takia julkaiseminen siirtyi Bostoniin😀

 

 

 

Oi New York, New York

Seuraava reissu suuntautuu Atlantin tuolle puolen eli New Yorkiin ja Bostoniin. Lennetään Iceland Airilla Reykjavikin kautta Nykiin, ollaan siellä neljä päivää ja hypätään bussiin ja ajellaan kolmeksi yöksi Bostoniin, josta palataan vielä viikoksi Isoon Omenaan. Jeih. Molempien eka reissu itärannikon pohjoisosiin. Miamissa vierailtiin useampi vuosi sitten. Tai onhan me tavallaan hengailtu Nykissä yks yö, se tosin vietettiin tiiviisti JFK:n sisuksissa…

Matkakuume rupeaa olemaan vähitellen kohtuu korkealla. Lähtöön on reilu viikko, ja tavallaan tänään on viiminen päivä kun kerkeää rauhassa fiilistelemään lähtöä. Ens viikko menee tiiviisti kolmiossa, jonka kulmat on koti – koulu – duuni. Ja niitä sivuja sitten mennäänkin vauhdilla ees ja taas. Koti on lähinnä huoltoasema, jossa aina välillä käydään peseytymässä ja nukkumassa😀 Mutta eipähän kerkeä ainakaan liikaa stressata. Mun slogani ”Ei se oo ku tehä vaan”, voidaan sitte lähdön hetkellä muuttaa muotoon, ”Ei se oo ku lähteä vaan”. Kunhan muistaa Visan, passin ja kengät, joilla on hyvä kävellä. Loput voi sitten hommata reissun päältä!

Newyorkoppaat
Opaskirjat New Yorkiin -tsek. Opaskirjat Bostoniin -työn alla

Mutta on tsek-listalla vielä muutama kohta, jotka jossain välissä ennen lentokoneen lähtö pitäisi keretä hoitamaan. Lippuja pitäs tulostella ja vähän pyykkiä pestä, niin ja kaivaa ne matkalaukut varastosta ja vähän ehkä pakatakin😀 Onneks pakolliset eli ESTA ja liput & majoitukset on kunnossa, ja passi voimassa.

 

Että lähden tästä jatkamaan fiilistelyjä eli surffaamaan internetin ihmeellisiin syövereihin. New York -kirjanmerkkikansioon varmaan mahtuu vielä muutama sivu lisää muistiin, niiden kymmenien muiden sivujen joukkoon…

 

/Iitu

 

Dublin part 2

Buhahhaa, helvetin hyvin uskoin taas itseäni. Alla oleva lainauksissa oleva teksti on siis kirjoitettu reilu vuosi sitten. Kuvat ja muutama viimeinen kappale on siis lisätty tänään…

”Note to my self: jos aiot pitää ns. julkista matkapäiväkirjaa se on todella paljon helpompaa kun sen suorittaa suhteellisen nopeasti matkan jälkeen. Kun näin reipas puoli vuotta reissusta rupeat tuntojasi kirjaamaan ylös, niin et muista enää mitään. Ja jos tarkoituksesi tosiaan on se, että muistaisit myöhemminkin reissuista jotain yksityiskohtia, niin ota hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja kirjoita HETI. Kiitos.

Crazyirish
Hulluja nuo irlantilaiset tai sitten ne vaan rakastaa makkaraa?

Nyt kun on haukuttu kirjoittaja, niin voidaan lähteä itse asiaan eli takaisin Dubliniin (lokakuussa 2015). Junailtiin tosiaan itsemme takaisin Dubliniin ja edelleen maisemat olivat välillä huikaisevia ja välillä vähemmän hienoja. Dubliniin saavuttiin illan kähmässä ja lähdettiin etsimään hotelliamme, Radisson oli viikonlopun täynnä, niin tyydyttiin sitten halvempaan vaihtoehtoon ja varattiin se sitten rautatieaseman puolelta jokkea. Varmuuden vuoksi kuitenkin heitettiin ylimääränen lenkki matkalla hotellille, kartanlukutaito on näköjään välillä hieman huteraa, tosin myös kadut menee Dublinissa välillä todella mielenkiintoisesti, että välttämättä koko totuus ei ole se, että mä en vaan ymmärrä🙂 Pikaisen kaunistautumisen jälkeen suunnattiin safkaamaan ja tutustamaan joen pohjoispuoleen. Matkalla päädyttiin mm. The Oval Bariin, jossa on jo aikoinaan hengaillut myös Pentti Saarikoski. Tällä kertaa tiskin takaa löytyi suomalaisen äidin Ruotsissa tekemä tytär, joka puhui auttavaa suomea. Luulis, että näin pieneen kansaan ei ihan joka paikassa törmää, mutta kummasti suomalaisia kokonaisia tai osittaisia näköjään löytyy joka puolelta.

Best fish&chips
Ehdottomasti kaupungin parhaat fish & chipsit

 

Jotta pysyttäis edes jotenkin asiassa (siis missä?), nii mennään aiheeseen pubit, niitä on paljo ja joka puolella. Ja ne on järjestään aivan järjettömän sokkeloisia. Kuten mainittua, niin astut sisään kuppilaan, ja kuvittelet sen olevan aivan sittiäisen kokoinen, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydelle tulet yllättymään. On alakertaa, yläkertaa, yläkerran yläkertaa, ja sivuhuonetta ja ties mitä, erittäin hyvää mallia näyttää mm. Stags Head, yksi kaupungin vanhimmista mestoista tai Temple Barissa sijaitsevaa Temple Bar pub, jossa eksyin, tai siis tein suhteellisen suuren lenkin kiertäessäni vessasta takaisin siihen osaan baaria mistä läksin, välillä toki kävin ulkonakin tai siis sisäpihalla tai mikä lie olikaan, mutta tupakoida siellä sai (irkkujen tupakkalaki on samaa luokkaa kuin Suomessa; sisällä ei polteta) ja se oli osa baaria. Onnekseni löysin suhteellisen helposti takas tuoppini ääreen… Toinen baari joka jaksoi yllättää oli Murray´s Bar tai siis kompleksi, jossa oli kolme tai neljä baaria, asia ei koskaan selvinny meille. Murray´s sijaitsi oikein mukavasti liki hotellia, niin siellä tuli muutaman kerran piipahdettua, ja eksytiin sinne myös iltana, jona Suomi pelas jalkapalloa Kreikkaa vastaan. Harmillista toki samana päivänä pelattiin muitakin EM-karsinta matseja, mutta koitettiin onneamme ”lähikuppilassamme” ja tavallaan se tuotti tulosta. Löysin baarin periltä oven ja vilkaisin siitä (osaisin jo epäillä, että oven takaa saattaa löytyä lisää baaria), tällä kertaa siitä joutuikin sisäpihalle, joka oli myös baaria, ja jossa oli isot screenit. Harmillisesti screeniltä näytettiin Puolan matsia (puolalaisia tuli kaupungilla vastaan liki joka kulmassa…), mutta pihan toiselta puoleta löytyi uusi baari, josta löytyi myös telkkari, josta näkyi Huuhkajat. Ja sujuvasti siis liikuttiin baarista a sisäpihan kautta baariin b saman tuopposen kanssa. Matsin jälkeen päädyttiin vielä saman sisäpihan kautta kolmanteen baariin, The Fibbersiin. The Fibbers on rock baari / clubi / keikkapaikka. Tällä kertaa tarjolla oli jonkin sortin jenkkiemorokkia, jota jaksettiin kuunnella melkeen kaikki kaks biisiä (sit tuli niin paha mieli jo, ettei tämmönen positiivari sitä kestäny).  Kadulle suoriuduimme etuoven kautta vaan todetaksemme, että keikalle olisi ollut kympin liput. Kun käyttää takaovea, niin näköjään pääsee ilmatteeksi… Mutta pakko sanoa, että kompleksi oli suhteellisen hämmentävä!

O´Connells Street
O´Connells Street ja auringon lasku

Ja koska ollaan Irlannissa, niin musiikki ja olut kuuluu erottamattoman osana toisiinsa. Normaalista pubien livetarjonnasta en tosin tiedä, mutta olettaisin sen olevan silloinkin runsasta, mutta me satuttiin kaupunkiin Guinness Amplifyn aikaan eli vähän joka kulmassa oli livevetoja. Ei haitannu ollenkaan. Ei ollu iltaa ettei jossain kuunneltu jonkin sortin rillutusta, oli perinteistä irkkua ja vähemmän perinteistä vetoa ja kaikkea siltä väliltä. Yks rockabilly -keikka kuunneltiin kadulla seisten, kun oltiin sen verran urpoja ettei tajuttu siirtyä takaisin edellisen baarin terassille kuuntelemaan keikkaa istuen ja olutta nauttien, mutta ku me oltiin matkalla hotellille!”

GravityBar
Gravity Bar eli bisseä ja maisemia
Olutta
Muutama litra Guinnessiä tuloillaan

Nyt kun on jauhettu pubeista, niin mennään itse asiaan eli olueen. Yksi Dublin ”pakollisia” tehtävyyksiä on käydä Guinness Storehousessa. Guinness eroaa Jamesonista (siis tässä käsitellään turistirysien ei itse juomien eroja, daa) siinä, että Guinnesia pannaan edelleen samoilla mestoilla ja Guinnesin varastolla vaellellaan omaan tahtiin eikä oppaan johdolla. Kierros oli täälläkin kovin opettavainen. Oluen paneminen tuli tutuksi ja nähtävää ja hiplattavaa ja kuunneltavaa oli paljon. Aivan huippu oli  valkoinen huone, tasting experience,  johon pääsi aina muutama (siis muistaakseni about kymmenen) ihminen kerrallaan ja siellä oli olueen liittyviä erilaisia tuoksuja, ja lopuksi siemailtiin pikku lasillinen itse mustaa kultaa. Storehousen uumenissa pääsee myös olutmestarin oppiin valuttamaan oikeaoppisen Guinnessin, mutta me käytettiin lippuun sisältyvä ilmainen juoma yläkerran Gravity Barissa, josta näkymät oli hulppeat yli koko Dublinin. Jos ei halua käydä opiskelemassa sekä viskiä että olutta, niin suosittelen olutta. Guinness oli ainakin meille mieluisampi kokemus, toki ei Jamessonkaan huono ollut. Ja jos ostat liput etukäteen, niin kannattaa tsekata mimmosen lipun ostaa😀 Me oltiin otettu halvempi lippu, jolla pääsi sisään ennen puolta kahtatoista. Unohdettiin tämä ja paineltiin iltapäivällä olutta ihmettelemään. Hetken lippuautomaatin kanssa taisteltuamme saatiin henkilökunta hätiin ja maksamalla sitten vähän välirahaa päästiin kuitenkin sisään, mutta eipä ollut halvemmasta lipusta mitään hyötyä. Ennakkoon toki kannattaa lippu ostaa niin ei tartte sitten jonotella paikan päällä. Mutta mieti ootko menossa aamupäivällä vai etkö!

Guinnessrekka
Siinä sitä menee, Dublinin mustaa kultaa
Guinness2
Kohteessa

Ja viimeinen vinkki, jos haluat käydä kahtelemassa Kellin kirjaa, niin mene hetki kun Trinity Collegen kirjasto tai siis vanha kirjasto aukeaa, vältyt jonottamiselta. Itse kirja, noh, se oli vanha kirja, ja siitä kertova näyttely, noh, oli kuivahko. Mutta itse kirjasto oli todella upea, mä oisin voinu muuttaa sinne. Mutta tosiaan satuttiin onnekkaasti paikalle juuri avaamisen aikaan, ja jonoa ei ollu, mutta kun puolisen tuntia myöhemmin lähdettiin pois, jono oli varmaan likemmäs sata metriä.

Trinity Library 2
Long Room
Trinity Library1
Ihan vaan muutama opus

Ja koska tästä tuli taas miljuunia kilometrejä pitkä sepustus, ni onnea mikäli pääsit tänne asti. Ja katsellaan saanko joskus aikaseksi vielä yhden Dublin postauksen, koska käytiin yhtenä päivänä hengailemassa hieman Dublinin ulkopuolella tai siis ainakin matkattiin junalla rannikkoa muutama pysäkki alaspäin…

 

/Iitu

Uuteen nousuun

Heipä hei taas,

viime kerrasta onkin vierähtänyt jo, noh tuota, aikaa.

Eli (jälleen kerran) olisi tarkoitus saada blogi herätettyä henkiin, pysyvästi! Ajatus on sama vanha: pitää julkista matkapäiväkirjaa. Ja ehkä vähän fiilistellä reissuja etukäteen ja kyllähän sitä jotain perinteitä pitää olla, niin fiilistellä niitä vanhempiakin reissuja. Vaikka vaan sen takia, että kuvitusta miettiessä on pakko järjestää tuota ulkoisen kovalevyn uumenista löytyvää sekametelisoppaa, joka ei ole organisoitua kuvagalleriaa nähnytkään. Itsekin aina yllätyn mikäli sieltä etsimäni löydän alle tunnin.

Ja koska kirjoitteluun olisi tarkoitus saada jotain säännöllisyyttä, eikä rahapussi anna ihan niin usein periksi hypätä lentokoneeseen / laivaan / junaan / bussiin, niin välillä saatetaan hyppiä hieman sivuraiteille matka-agendan alta. Toisaalta matkailua se on kotiseutumatkailukin, ja treenimatkailu ja kauppareissuilu ja sohvasurffaus eikä halvempaa tapaa olekaan päästä toisiin maisemiin kuin lukeminen😀 Mutta saas nähä, ei olla niin kovin tiukkapipoisia.

Lisäksi to do -listalla olisi vihdoinkin opetella käyttämään tuota aikaa sitten hommattua järkkäriä sen ansaitsemalla tavalla. Eli toivon mukaan kuvien taso tulee vähä vähältä nousemaan. Toki sitä odotellessa saatte nauttia vaihtelevan tasoisesta kuvatarjonnasta. Välillä sitä toki ihan pelkällä onnellakin saa hyviä otoksia. Mutta vakaa aikomus on siis saada onnen osuus vähentymään ja oma osuus nousemaan. Ehkäpä jonain päivänä sitten opettelen oikein käsittelemäänkin niitä kuvia, mutta ei nyt kuitenkaan lähdetä heti mopolla valtatielle!

Kun nyt taas olen julkisesti huudellut, että lupaan tätä päivitellä, niin palaanpa tästä lopettelemaan tuon Dublin part 2 postauksen, joka on ollut luonnoksissa vasta vuoden😀

Eli palaamme asiaan aivan juuri!

/Iitu

 

P.s. onneksi seuraava matka odottaa kulman takana, niin on ainakin muutamaan postaukseen sisältöä.

 

Belfast

Hah, hieman taas vierähti aikaa, mutta vihdoin päästään Belfastiin (siis lokakuussa 2014). Ja ehkä mä yllätän ja päästään vaikka tässä kuussa jo takas Dubliniin🙂

Kuvitettua kaupunkia
Kuvitettua Belfastia

Tiistain aamusta siis hypättiin junaan. Ja koska mikään ei mene kuin Strömsössä, niin en lähtö aamuna löytäny mistään, en mistään, meiän junalippujen varausnumeroa. Edinburghin junalippukatastrofista oppineena (kannattaa siis ostaa etukäteen, saattaa nääs olla aika kallista ostaa viime tingassa varsinkin, jos ei pysty joustamaan päivässä/ajassa) oltiin siis hyvissä ajoin ostettu liput, mutta tsadam varausnumeroa ei siis löydy mistään, ja jotta liput saa tulostettua asemalla, niin tarvitaan varausnumero. Kettu. No onneks hätä ei ollu tämän näkönen, onneksi, vaan seikkailtuani lipunmyyntikojun kautta infotiskille setä kaivoi koneensa uumenista meidän varausnumeron mun nimellä. Vähänks on siistiä, että on toimiva järjestelmä!!! Päästiin siis junaan, omille paikoillemme ja kohti Iso-Britaniaa. Jo junassa kävi maksuvälineenä niin eurot kuin sterlingit (kuten paikalliset puntaa kutsuvat), jotta pääsi heti sekoilemaan ”väärän” valuutan kanssa.

Hotelli oli kivenheiton päässä keskustasta että rautatieasemalta, joten kun saatiin laukut huoneeseen suunnaattin tutustumaan kaupunkiin. Edessä oli kuitenkin vain reilu vuorokausi kaupungissa, joten se päätettiin käyttää tehokkaaseen haahuiluun ympäriinsä. Tällä kertaa unohdettiin kaikki must see-jutut (ihan niinku yleensäkin siis) ja vaan suunnattiin minne nokka näyttää. Belfastin historia on vähintäänkin värikäs ja viimeistä sataa vuotta leimaa eniten irlantilaismielisten (käytännössä katolilaisia) ja brittimielisten (suurimmalti osin protestantteja) väliset kahnaukset. Mikäli Belfastin ja Pohjois-Irlannin verinen historia kiinnostaa niin eikun Wikipediaa lukemaan. Sen verran sanottkoon, että vaikka vähän eri tavalla uskovat keskenään kinasivatkin ei kyseessä ollut uskonsota vaan katolilaiset irlantilaiset halusivat Pohjois-Irlannin osaksi Irlantia kun taas protestanttiset brittimieliset halusivat pitää Ulsterin (eli siis sen Pohjois-Irlannin) osana Iso-Britaniaa. Taustalla on kaikkea mahdollista katolisten absoluuttisesta köyhyydestä aina protestanttisiin ”hallitsijoihin” (esim. poliisivoimat olivat pelkästään protestantteja kuten myös koko kaupungin hallinto oli miehitetty pelkästään britteillä). Homma kärjistyi 1968 ja vaikka pahin oli ohi jo 1975, niin lopullinen rauha (toki levottomuuksia vieläkin välillä esiintyy) saatiin niinkin myöhään kuin 1998.

Mutta palataan nykypäivään ja annetaan kuvien puhua puolestaan

Writer´s Quarterilla kirjoitetaan asiaa
Writer´s Quarterilla kirjoitetaan asiaa

Haahuillessamme eksyttiin myös Writer´s Quarterille, jossa maahan oli upotettihin laattoihin oli ikuistettu lainauksia Belfastilaisilta kirjailijoilta. Mm. C.S. Lewis eli mies Narnian tarinoiden takana on Belfastista kotoisin, vaikka taisi kyllä asua suurimman osan elämäänsä Engalnnissa. Me törmättiin tuossa aukiolla yhteen keski-ikäiseen belfastilaiseen mieheen, joka sanoi ettei ollut huomannut noita kirjotuksia maassa ennen kuin näki meidän niitä lukevan ja tyyppi kuitenkin kulki aukion halki liki päivittäin. Erittäin hyvä muistutus siitä, että omassa kotikaupungissakin on paljon nähtävää kunhan vaan jaksaa avata silmänsä (ja katsoa jalkoihinsa).

Myös kaupungintalolla muistetaan Titanicia
Myös kaupungintalolla muistetaan Titanicia

Ei jaksettu kävellä satamaan asti tsiikaamaan Titanicin (sen laivan, ei leffan) syntypaikkoja, mutta löydettiin kuitenkin muistomerkki kaupungintalon pihasta. Satamasta löytyis ihan museokin, Titanic Belfast, mutta ei viittitty uhrata aikaamme siihen, vaikka varmasti olisi viihdyttävä paikka ollutkin. Tosin ehkä vielä enemmän mua ois kiinnostanu W5 (whywhenwhatwherewho tjtn sinnepäin) eli lapsille suunnattu Heureka-tyyppinen tiedeelämyskokemusseikkailukeskus. Mutta ajanpuutteen takia jäi jonnekin hamaan tulevaisuuteen…

Paikallislehti
Paikallislehti
Lisää kuvitettua kaupunkia
Lisää kuvitettua kaupunkia

Pitkin kaupunkia löyty erinäköisiä seinämaalauksia paljon. Tekee muuten kaupunkista mun makuun ainakin mielenkiintosemman näköisen.

Albert Clock Tower eli Belfastin vastine Pisalle...
Albert Clock Tower eli Belfastin vastine Pisalle…
Crow Liquor Saloon eli yksi Belfastin vanhimpia ja kuuluisimpia kuppiloita
Crow Liquor Saloon eli yksi Belfastin vanhimpia ja kuuluisimpia kuppiloita

Ompas muuten suhteellisen epäselvä kuva. Huoh. Mutta oli kiinnostava baari Crown Liquor Salon, kalja nyt oli kaljaa, mutta baari on jostain vuodelta miekka ja kiva ja restauroitu alkuperästä kunnioittaen. Baari on täynnä loosseja eli bisset pääset juomaan omaan rauhaan ja kahteltavaa löytyy kun lasitiiltä tai mitä lie mosaiikkia löytyy kaikkialta. Kuppilaa vasta päätä sijaitsee Europe Hotel, jossa levottomuuksien (tunnettaan muuten englanniksi nimellä The Troubles) aikaa majaa piti lehtimiehet ja noin muutoin se on julkkisten suosiossa. Ompa hotellissa yöpynyt myös Bill Clinton, mutta parhaiten hotelli tunnetaan siitä, että se on (tai oli ainakin aikaa ennen Sarajevoa) Euroopan pommitetuin hotelli, se selvisi ainakin 28 pommituksesta levottomuuksien aikana.

Keskiviikko-aamuna nautitun huoneaamiaisen (yllätys meni nappiin!) jälkeen tsekattiin itsemme ulos hotellista ja paineltiin takaisin kaupungille. Suunniteltiin ensin Black Cap touria, mutta todettiin se tällä kertaa liian kalliiks. Sitte selviteltiin bussilinjoja ja lopulta päätettiin kävellä ”rauhan”muurille. Keskustasta taisi Falls Roadille kävellä kaikki reilut 15 minuuttia.

Pätkä muuria Falls Raodin puolella
Pätkä muuria Falls Roadin puolella

Levottomuuksista muistuttaa edelleen muuri (peace walls tai peace lines), joka rakennettin protestanttejen asuttaman Shankill Roadin ja katolisten Falls Roadin väliin 1969 levottomuuksien alkaessa. Levottomuuden alkoi juurikin täällä ja siksi muurit rakennettiin. Nykyään osa muureista on valjastettu rauhan asialle. Itseltä jäi muurien tutkaileminen hieman vähemällä

, koska paikalle päästyämme rupesi luonnollisesti satamaan, eikä mitään pientä kivaa tihkua. Koko päivä kyllä lähinnä menikin sadekuurojen säestämänä. Monta hyvää syytä sännätä pubiin sadetta piiloon🙂

Rauhan asialla
Rauhan asialla
Muurien välissä
Muurien välissä

Muureja on tosiaan kaksi, mikä ny on pelkästään ihan järkevää, koska yhden muurin yli olisi suhteellisen helppo heitellä kaikkea ei niin kivaa, ja muurien välissä kulkee peace line. Toki portteja on rakennettu jonkun verran, osalla ihmisistä oli ihan oikeaakin asiaa muurin toiselle puolelle. Nykyään portteja ei tarvitse enää sulkea, mutta ovat siellä muistuttamassa menneestä.

Portit Falls Roadin ja Shankill Roadin välissä pysyvät nykyään auki
Portit Falls Roadin ja Shankill Roadin välissä pysyvät nykyään auki
Seinämaalaus Falls Raodilla
Seinämaalaus Falls Roadilla on myös…öö.. asialla
Ja olipa kerran kaunis ja aurinkoinen päivä...
Ja olipa kerran kaunis ja aurinkoinen päivä…

Paluu matkalla kaupunkiin oli tyhjien katujen lisäksi myös erityisen kauniita ja laitettuja puutarhoja kuten alla oleva tonttuarmeijan vartioima yksilö!

Löysimme myös tonttuarmeijan
Löysimme myös tonttuarmeijan

Käveltiin keskustan läpi ja päädyttiin sitten vanhan tullitalon liepeille. Harmillisesti tosiaan sato enemmän ja vähemmän vettä koko päivän ja Custom House Squareltakaan ei löydetty kuin yksi esiintyjä tullitalon portailta. Ilmeisestikin aukiolla on jos jonkinmoista häppeninkiä ja porukkaa pyörii aukiolla myös vapaamuotosemmin esiintymäässä virallisten tapahtumien ulkopuolelle. Nooh. Aina ei voi voittaa!

The Speaker (ei ois arvannu) tullitalon portailla
The Speaker (ei ois arvannu) tullitalon portailla

Pakko todeta näin välihuomautuksena, että näillä on kyllä näitä nerokkaasti nimettyjä patsaita. Kuten tuo The Speaker tai sitte alla oleva Big Fish🙂

Ja käppäiltiin kaupungin läpi rantsuun eli ainaki viis minsaa tuolta Custom House Squarelta eteenpäin, josta löytyy niin kaloja ja kuin hylkeitäkin. Ja kaikki kuivata maalta!

Vähän isompi fisu rannalla
Vähän isompi fisu rannalla eli The Big Fish aka Salmon of knowledge
...titiditim...
…titiditim… jos tän nähdesä ei tee mieli laivalle, ni ei sitten koskaan🙂

Me ei kuitenkaan lähdetty laivalle vaan napattiin hotellilta laukut ja käppäiltiin junalle. Junalle saavutiin hieman kosteina, koska hyvin palvellut sateenvarjoni teki viimeisen matkansa ja käänty joka toinen minuutti ympäri ja mun hermojen petettyä jatkuvaan kääntelyy se pääty roskikseen. Kärpäsenä katossa ois taas voinnu olla hieno seurata mun kiroilevaa etenemistä kohti rautatieasemaa🙂

Kaiken kaikkiaan Belfast oli mitä mukavin kaupunki ja ois kiva päästä paikalle joskus paremmalla ajalla!

/IItu

Dublin part 1

Dublin, mitä siitä nyt kertomaan mitä ei ole jo monesti kerrottu? Meidät Dublin ainakin hurmasi täydellisesti, pitkään sinne menoa suunniteltiin ja kun vihdoin päästiin, niin todettiin, että takaisin on päästävä! Tällä kertaa reissussa vierähti viikko ja Dublinin lisäksi piipahdettiin Belfastissa (tästä lisää sitten omassa postauksessaan).

Mutta koska kertaus on opintojen äiti, niin otetaan Irlannin historialliset faktat ja fiktiot pähkinänkuoressa (ja kun jankutus ei kiinnosta niin hyppää suosiolla pari kappaletta alaspäin, siellä päästään itseasiaan eli kokemuksiin Dublinista), tai jonkinlaisena tiivistyksenä nyt kuitenkin, koska historiaa kaupungilla ja maalla on vaikka muille jakaa ja hallitsijoitakin on ollut erinäinen määrä vuosisatojen varrella. Jopa viikingit kävi päsmäröimässä saarella tovin. Tärkeä heppu Irlannin historiassa on Pyhä Patrick. joka kävi vaikuttamassa maan historiaan joskus 400-luvun puolivälin tietämillä. Tavallaan herran tarina kuvaa hyvin irkkujen kieroutunutta mieltä, ensin Patrick (alkujaan ilmeisestikin skotti tai sitten ei, riippuen lähteestä) ryöstettiin orjaksi Irlantiin (ja opetteli sinä aikana kelttien kielen), ja sitten enneunen innoittaman karkasi etelään ja veneili sieltä Ranskaan, jossa opiskeli papiksi. Muutaman vaiheen kautta Patrick sitten palasi Irlantiin, koska oli päättänyt käännyttää koko kansan kristinuskoon. Ja tadaa niin hän teki. Ihme tyyppi, pakko palata paikkaan missä sut on orjuutettu ja sitten vielä ruveta kukkoilemaan niiden kuninkaalle. Noh tällä kertaa kävi hyvin ja Patrick sai pitää päänsä ja päätyi Irlannin kansallispyhimykseksi (Pyhän Patrickin päivä maaliskuussa on myös Irlannin kansallispäivä) ja samalla tuli luoneeksi Irlannin symbolin, kolmiapilan.  Kolmiapilan avulla Patrick selitti Laoghairelle (sille kovalle kunkulle) pyhän kolminaisuuden siis isän, pojan ja pyhän hengen. Ja tarinahan kertoo myös, että Irlannissa ei ole käärmeitä, koska Pate kaiken muun hyvän lisäksi karkotti vielä nekin!

Itte Patrick ja kolmiapila (kuva lainattu http://www.stthomasaquinaschurch.org/)

Sen lisäksi, että Irlannilla on kahjo suojeluspyhimys, niin ei se elämä ole helppoa ollut senkään jälkeen. Ja vallassa on ollut milloin ketäkin, niiden viikinkien lisäksi saarella on käynnyt pyörimässä niin normanneja kuin erinäinen määrä brittiläisiä ”herrasmiehiä”. Britit pitivätkin Irlantia pitkään vallassaan ja jako kyöhien katolilaisten (irkut) ja rikkaiden maaomistajaprotestanttien (enkut) välillä oli kova, ja kaikennäköstä eripuraa luonnollisesti esiintyi. Mutta koska tämä ei ole historiablogi ja tietoni asiasta ovat vajavaiset, niin asian kiinnostaessa ennemmän suosittelen ystäviämme googlea ja kirjastoa. Irkkujen moninaiset vaiheet ovat kyllä kiinnostavia eikä ainakaan käänteitä puutu. Itsenäistymisen ensi osa tapahtui vuonna 1921, silloin allekirjoitettiin rauhansopimus Irlannin ja Iso-Britannian välillä, Irlannista tuli vapaavaltio eli se oli Iso-Britanian dominio samalla tavalla kuin Kanada ja Australiakin eli osa Brittiläistä kansainyhteisöä. Tästä yhteisöstä Irlanti erosi 1949. Pohjois-Irlanti eli kuusi pohjoisen kreivikuntaa oli alusta alkaen osa Iso-Britaniaa ja sinne ne jäivät kun Irlannin kansantasavalta syntyi. Lyhyestä virsi kaunis….

Ja siis itse Dublinhan on about Helsingin kokoinen kaupunki, jonka Liffey-joki jakaa sopivasti kahtia. Ja se oikeasti jakaa keskustan kahtia, onneks se ei ole kauhian leveä joki ja siltojakin on sijoiteltu sopivin välimatkoin, joten ei siitä nyt kauheasti onegelmia saa aikaiseksi. Me oltiin reissun eka ja vika yö eteläpuolella ja Belfastista takasin saapuessa joen pohjoispuolella, joten kumpaakin puolta tuli mitä sopivimmissa määrin otettua haltuun. Dublin on sen verran kompaktin kokoinen kaupunki, että aikalailla joka paikkaan kävelee. Me käytettiin junaa matkalla Belfastiin ja takaisin ja piipahdukseen Dun Laoghairessa ja Sandymouthissa. Paikallisbusseja kulkee vähän joka suuntaan ja lisänä on LUAS– kaupunkijunat (kaksi reittiä) ja DART-lähijunat (Helsingin metrotyyppisesti yksi linja pohjoiseen ja toinen etelään).

Yksi niistä silloista Liffeyn yli
Yksi niistä silloista Liffeyn yli

Ensimmäisenä päivänä ei tarvinut yksin ihmetellä suurta maailmaa (Dublin nyt tosin niin järin suuri ole), vaan reissussa oli mukana äiti, isä ja muutama heidän ystävänsä. Laskeuduttiin Dubliniin maanantaina ennen puoltapäivää ja oltiin sopivasti myöhäseen lounasaikaa valmiina kaupungilla. Kentältä oli kovin helppoa siirtyä kaupungille Airlinkin avustuksella. Meno-paluu kustansi kymmenen euroa ja vei kohtuu ajassa suoraan kaupungille pysähdellen turistin kannalta strategisissa paikoissa. Me hypättiin pois siis joen eteläpuolella ja heitettiin laukut hotellille ja suunnattiin lounaalle. Erinäisistä kuppiloista ei Dublinissa ole pulaa, hämmentävästi päädyttiin kuitenkin ensimmäisenä kahvilaan myöhäiselle lounaalle. Päivän ensimmäinen varsinainen kohde oli Old Jameson Distillery (jep heti pääsin mainitsemaan viskin, ja siksi linkin avataksesi täytyy olla täysi-ikäinen), jonne löytäminen oli helppoa, sisäänmahtuminen ei niinkään,joten suosittelen ennakkolippujen hankkimista. Kun saavuttiin jonottelemaan (jono oli muutaman kymmenen ihmisen kokoinen), niin seuraavalle vartin päästä alkavalle kierrokselle oli tilaa (seinällä on informaatiotaulu alkavista kierroksista ja onko niillä tilaa. Muuta vaihtoehtoa tutustumiseen ei ole kuin opastettu kierros), mutta kuinkas kummassa kun tuli meidän vuoro niin aivan yllättäen tilaa ei enää kuudele ollut. Joten ostettiin liput seuraavalle kierroksella joka alkoi vajaan tunnin päästä. Tässä kohtaa alkoi jo poltella ajatus ensimmäisestä Irkuissa maistellusta oluesta, mutta helpommin sanottu kuin tehty ja lähdettiin ilmeisesti kiertämään aivan vika suuntaan tislaamomuseolta kun ei sitten niin yhtään pubia sattunut kohdille. Kahvila kyllä jälleen löydettiin ja ei eivät tarjoilleet olutta. Päädyttiin sitten tislaamoa vastapäätä olevaan kuppilaan juomaan ne oluet. Kiukulla tietenkin🙂

Pitäähän museossa olla asialle omistautuneet ikkunat (sisäkuvia museosta ei ole kun en jaksanut räpsiä...)
Pitäähän museossa olla asialle omistautuneet ikkunat (sisäkuvia museosta ei ole kun en jaksanut räpsiä…)

Itse tislaamohan ei enää sijaitse paikalla, vaan paikka on enää pelkkä museo ja toki vaikuttava sellainen onkin. Opastettu kierros kestää vajaan tunnin ja alkaa muutaman minuutin elokuvalla auditoriossa, josta jatketaan eri osiin tislaamoa ja päättyy viskimaistiaisiin. Tulipahan kerralla kunnon pläjäys viskintekemistä, viisaampana taas siinäkin suhteessa. Ja opin aivan järkyttävän faktan siitä, kuinka joka hetki haihtuu litra tolkulla hyvää juomakelpoista viskiä taivaan tuuliin tynnyreistä, ja että tätä haihtumistuotetta kutsutaan Angels´ Shareksi, juoppoja nuo enkelit!

Illalla käytiin vielä ruokailemassa Dublinin vanhimmassa pubissa, ikää tällä pubivanhuksella on kunnioitettavasti yli 800 -vuotta. Brazen head sijaitsee Liffeyn eteläpuolella hiukan syrjässä (siis todellakin vain kivenheiton verran) kuuluisalta Temple Bar -baarialueelta. Ruoka (ja juoma, vihdoinkin saatiin sitä irlantilaista olutta!) oli mitä mainiointa ja baari juurikin niin sokkeloinen kuin kaikki muutkin pubit Dublinissa. Lisäksi saatiin vielä ruokailun jälkeen nauttia livemusasta. Dublinissahan pubit ovat tyypillisesti jokusen sata vuotta vanhoja tai sitten ne vaan sijaitsee taloissa, jotka ovat vanhoja. Tästä seuraa, että pubit on järjettömän sokkelomaisia ja niissä on tsiljoona ovea ja usempi kerros. Eka vaikutelma, että ompas tää pieni, niin mitä suurimmassa osin osoittautui aina vääräksi.

Temple Bar ja katumuusikko
Temple Bar ja katumuusikko

Mutta palataan pubeihin vielä tuonnempana lisää, koska jostain syystä tää taas läks käsistä, joten  edetään ensi kerralla Belfastiin ja sieltä palaillaan sitten vielä erikseen  Dubliniin. Koitan pysyä paremmin asiassa🙂