Muutama pikainen räpsäisy matkan varrelta. Paljon on tehty (ehkä) ja kaikenmoisia yllätyksiä on matkan varrella tullut eteen, mutta niistä tuonnempana. Ratkotaan ne ensin maaliin, niin saatte myös onnellisen lopun samaan pakettiin!
On päiviä, kun mää vaivun epätoivoon ja mietin omaa mielenterveyttäni. Kuka täyspäinen muka lähtis tämmösen projektiin? Ja on päiviä, kun mää kiepun innosta ja mietin miten mahtava koti meille tulee. Joskus ens vuoden jouluna. Välillä tuntuu, että ei tää etene mihinkään. Mutta kai me jotain on saatu aikaiseksi.
Purkutyöt rupeaa olemaan paketissa. Muovimattoa pitää alakerrasta vielä hiukkasen hioa ja sit se on siinä. Jos kaikki menee putkeen – kaikki raajat ristiin – niin viikonlopun jälkeen meillä ei ole enää yhtään muovimattoa, mutta on koolaukset katossa ja osa seinistä paklattu & hiottu & pesty!
Ja ens viikolla tulee sähkäri, kuin siistiä se on?!
Eteenpäin, sano mummo lumessa.
Yks seinä sisältää mittaamattoman määrän kipsilevyä ja äärettömästi pölyä
Piikkauskone, tytön paras ystävä (laastin poistamisessa)
Huomenna sen pitäisi vihdoin olla täällä. Purkulupa taloyhtiöltä. Sitä on odoteltu. Nyt kaikki raajat ristiin, ettei tule mitään kommervenkkejä enää.
Koska se tarkottaa, että torstaina kaatuu seinä ja ensi viikolla häviää kylppäri – sitä ennen pitää putkarisedän tulla irrottamaan vesikalusteet ja tulppaamaan putket. Joka taas tarkoittaa, että homma etenee. Ei enää epämäärästä nyhräämistä.
Epämääräisessä nyhräämisessä on menty jo asioiden edelle eli seinien tasoittamiseen. Siis ei niiden, jotka puretaan, vaan niiden, jotka jää. Mutta jotain on ollu pakko tehdä odotellessa lupalappusta.
Hei me paklataan
Verholistan alta löytyi karhuvillaa (ja yksi hiirenpesä)
Hupsista saatana
Kauas lauteet karkaavat
Välikaatopaikka
Muovimattonkarkeloissa
Purkautuva keittiö
Mutta on me jo purettukin. Keittiön kaapit on lähteny. Samoin kaikki muutkin kaapistot. Verholaudat (ja yksi hiirenpesä) ovat häipyneet. Listoja on nypitty irti seinistä sekä ikkunoiden ja ovien pielistä. Lauteista on tehty takapihalle penkki. Ja sen penkin vieressä on massiivinen kasa jätelavalle menevää tavaraa.
Grande Finale oli muovimaton irrottaminen entisen varaston, tulevan kodinhoitohuoneen, lattiasta. 97 % se lähti todella nätisti ja loput 3 % vaati kiroilua ja väkivaltaa. Mutta irti on!
Eli täällä odotellaan leka tanassa purkulupaa! Jos tänne en ehdi päivittämään, niin Instagram kyllä kertoo milloin päästään riehumaan seiniä alas. Pst. Ne kuvat löytyy myös tuosta oikeasta reunasta.
Remontin valmistuttua sitä on varmaan täysin oppinut (Googlen pätevöittämä) rakennusteknisten asioiden asiantuntija. Tai ainakin pirun hyvä googlaamaan remontoimisen eri vaiheita ja kasaririvarin sielunelämää.
Nyt on päästy perehtymään huippuimureihin ja niihin liitettäviin liesituulettimiin. Tähän asti mää olin aatellu, että liesituulettimia on about kahta sorttia eli huoneilmaan kierrättävä ja hormiin liitettävä. Ja huippuimuri on joku, en tiedä, huipulla oleva imuri?! Nyt luulen paremmin.
Huippuimuri ON huipulla oleva imuri. Tai siis katolla eli huipulla. Olin siis oikeassa! Yksinkertaistetusti se imee pahan ilman pois ja alipaine tuo puhdasta ilmaa tilalle. On siinä imurilla tehtävää, vaikka kuinka ois huippu.
Liesituuletin mallia 80-luku
Liesituulettimet voivat nykyään (ja siis ilmeisesti jo 80-luvulla) tehdä kaikenmoista. Ohjailla huippuimureita ja poistoja ja tuloja eli siis koko ilmanvaihtoa. Että ei ne pelkästään ruuanlaiton käryjä suodata pois. Kaikkea kanssa.
Ennen tätä päivää ilmanvaihdon parantamiselle oli uhrattu muutama ajatus, mutta sen syvällisemmin siihen ei oltu vielä ehditty paneutua. Oltiin tasolla: ”Täällä on snadisti tunkkaista. Jotain asialle on jossain kohtaa tehtävä.”
Ei tartte miettiä. Hommasta tuli eilen selvää. Lätkäistiin vanha, alkuperäinen liesituuletin päälle. Ja avot. Jo lähti ilma vaihtumaan tai no ainakin jotain tapahtui. Liesituuletin kiinni, ilman vaihto sulki. Aikamoinen ratkaisu. Jännä homma, ettei heti hoksattu Räyskässä olevan koneellinen ilmanvaihto.
Siellä se on. Huippuimuri.
Kun huomattiin liesituulettimen monitoimisuus, niin käytiin ihmettelemässä Räyskän ilmanvaihtoa kattoa myöten. Positiivinen uutinen on, että sellainen tosiaan on. Uudella liesituulettimella vieläpä toimiva. Eli uuden keittiön bonuksena saadaan toimiva ilmanvaihto. Ei huano, sanos Jormakin tähän.
Ei tarvita ilmanvaihtoremonttia. Jihuu. Tarvitaan vain nykystandardien mukainen liesituuletin, joka ohjaa huippuimuria sekä poistoa niin keittiöstä kuin kylppäristä ja vessasta, ja on automaattisesti päällä koko ajan. Mahtavuutta.
Visualisoidaans vähän mimmoseen hommaan on ryhdytty. Harmillisesti mulla ei nyt ole alkuperäsiä pohjapiirroksia tässä, mutta eipä se oleellisesti tästä eroa. Lupaan piinata teitä myöhemmin huonekohtaisilla suunnitelmilla havainnollistavien kuvien kera.
Aloitetaan yläkerrasta.
Eli pienempi makuuhuone on meidän tuleva työ- & harrastehuone ja sieltä poistetaan vaatekaapit – ne siis on jo kuvassa hävinny. Olispa se todellisuudessa yhtä helppoa.
Eteisessä keittiön oviaukko menee umpeen ja kaapistot siirtyy. Kuvassa ne on jo oikealla paikalla. Tuohon koloseen tulee lipasto ja siinä hemmetin lipareessa kulkee hormi eli se jää siihen. Ei auta kuinka paljon mää haluan siitä eroon, niin siinä se on. Siis jos ei voiteta lotossa.
Keittiön osalta pohjakuva on hyvin viitteellinen. Ainoastaan allas & astianpesukone ovat oikeilla paikoillaan. Ja kulku keittiöön. Eli olohuoneen ja keittiön välinen seinä kaadetaan osittain. Ainoastaan niemekkeen taakse jätetään 110 cm korkea pätkä seinää (siis niemekkeen takaosa + 15 senttiä yli). Avoin pohja sen olla pitää. Ei tartte mennä yksin keittiöön mököttämään!
Katoava seinä RIP
Olohuoneesta siis häviää yks seinä, loput kolme selviävät kosmeettisilla muutoksilla eli maalilla. Tapetit läks jo, että sehän on enää tekemistä vaille valmis.
Konehuone (miksi, Jehtro, miksi) säilyy ennallaan. Tai no pinnat kaipaa ”pientä” laittoa ja kaapiston sisälmykset uusimista. Vaatekaapin runko & ovet ovat sen verran hyväkuntoisia & -näköisiä, että ne saavat jäädä. Joillain käy tuuri.
Vessassa uudistuksen kokee ainoastaan lattia, katto, kalusteet ja valaistus. Kammottavuudessaan mahtavat laatat saa jäädä.
Kulahtanut porraskuilu
Kipitetäämpä sitten rappuset alas. Unohdetaan, että hemmetin kuilun seinät pitää hioa ja maalata, samoin portaat. Vapaaehtoisia?
Alakerrassa tapahtuu sitten enemmänkin. Sieltä kaatuu takkatuvan ja makuuhuoneen (tuleva kirjasto/tv-huone) välinen seinä. Tilalle pitää rakentaa portaita ja kaiteita. Jostain mystisestä syystä makuuhuone ja aula ovat 35 senttiä alempana kuin kuin muu alakerta. Tiedä häntä sitten.
Varastosta tulee kodinhoitohuone eli pesukone muuttaa kylppäristä seinän taakse. Vanhat ”varastokaapit” puretaan. Pyh, huone mikään varasto oo ollu. Se on ollu makuuhuone ja siellä on parvisänky-vaatekaappiyhdistelmä, mutta se siis saa poistua sängyttömän vaihtoehdon tieltä.
Kylppäri ja sauna menevät täysin uusiksi, mutta pohja pysyy samana. Kuulostaa helpolta, mutta hommaan tarvitaan lauma helvetin kalliita remppatyyppejä.
Miksi aulasta pukuhuoneseen on pari porrasta?
Aula kokee muodonmuutoksen. Ovihelvetti häviää. Makuuhuoneen ovi poistuu kokonaan, siihen jää pelkkä aukko. Pukuhuoneen ovi vaihdetaan liukuoveen.
Että siinähän se sitten oli. Remontti. Tai no ihan pikkasen seinien hiomista, maalaamista ja tapetoimista. Niin ja alaslasketun katon rakentamista. Sitten pitäs leivinuuni slammata. Ja lattia vaihtaa ja mitä näitä nyt on. Että tiedän mitä teit koronakeväänä.
kauas ja takaisin 